May 24, 2011

a year not Lost


Today it's been one year since Lost ended, since I saw the series finale! Freaky! And what do you know, I'm still here, alive and even kicking a little. At times I was sure my life would end with the best TV show in the universe, but somehow I've soldiered on! And honestly, it's been so easy that a year younger version of me would be disgusted or at least very ashamed. But hey, the year hasn't been a total loss, as there's been Glee, which has been filling the hole born a year ago better than I ever expected anything to fill, at least not this soon.

But still as much as I lovelovelove Glee, it's obviously not Lost. Case in point: season two of Glee ends this week, and I'm not half as pumped as I always was waiting for any season finale of Lost. Nothing makes me freak out like the show used to make. I shall never forget those days of insane screaming, hitting my head on a wall and running circles on the backyard (season 5 finale), almost bursting open an operation scar on my stomach (season 2 opening), and laying on a bed for a half an hour, staring at the roof with wide, watery eyes (season 6 finale). Aw. Good times.

I think I'll celebrate this occasion by, for the first time ever, keeping it short and not letting things get out of hand when talking about Lost. I also might call everyone by rude nicknames, play backgammon and Connect Four, listen to The Mamas and the Papas, enjoy some imaginary peanut butter, engage myself in a heated conversation about destiny and faith, and maybe go buy myself a pair of white tennis shoes.

Finally, a truly series-defining quote, for old times' sake:

"Was he talking about what I think he was talking about?"
"If you mean time-travelling bunnies, then yes." 

Oh how good to see that pretty face again.

P.S. I happened to remember that I still haven't finished the final season six post of my Complete Lost Marathon. Hmh. If I found my notes I could maybe finish it one of these days...

2 comments:

Reta said...

Voi että mä rakastikaan Lostin ekaa kautta. Se oli niin siisti! Kakkoskaudella kuitenkin petyin koska koko sarja muuttui aivan erilaiseksi. Minä olin nimenomaa kiinnostunut autiolle saarelle joutuneiden selviytymistarinasta, en jostain mystisistä aikahypyistä yms. Katson kauden sinnikkäästi kuitenkin loppuun toivoen että se vielä paranisi. Ei parantunut...
Itse olen sitä mieltä, että Lostin käsikirjoittajilla oli välillä vaikeaa pitää langat käsissä, ja he käyttivät paljon aikaa selittääkseen kummia asioita jotka olivat lisänneet ekan ja tokan kauden jaksoihin tuomaan vain satunnaista jännistystä kehiin. Siinä vaiheessa kun Ana Lucia kuoli ilman minkäänlaista merkitystä ja kolmannen kauden alussa selvisi että saarella on sivistynyttä asutusta jossa pidetään kirjaklubia, en enää jaksanut seurata sarjaa. Toisaalta, nyt kun sarja on loppunut ja olen esimerkiksi katsonut Alex Dayn Lost in 3 minutes (http://www.youtube.com/watch?v=-HWECQa23Cs), minua on alkanut uudemmat kaudet jälleen kiinnostaa. Ne vain pitäisi katsoa eri asenteella.
Rakastan edelleen ekaa kautta ja katson sitä joskus uudestaan. Minua vain harmittaa että ne asiat jotka saivat minut kiinnostuneeksi sarjasta hylättiin tulevilla kausilla lisäämällä mystisiä scifi-asioita (päätelmä: en ole kovin scifi-innostunut)
Mutta silti, ymmärrän tuon mitä puhut sarjasta joka loputtuaan jätti ison aukon. Kun totesin, ettei Lost ole enää minusta sama kuin ennen, en keksinyt pitkään aikaan mitään millä täyttää sen. Lost taisi olla ensimmäinen niin sanottu klo yhdeksän sarja johon olin oikeasti koukussa!
Ps. Gleen päätösjakso latauksessa, iiks se jää 3-4 kuukauden tauolle!

Eeva said...

Samoilla linjoilla siinä mielessä että eka kausi oli ilman muuta parasta Lostia. Aina yhä vaan innokkaammin seurasin sarjaa sen edetessä, mutta näin jälkeinpäin huomaa että ykköskausi on nimenomaan se joka kestää eniten katselukertoja, jonka kerronta on parasta.

Mysteerit ja mytologia oli mullekin aina se sivuseikka, vaikkakin kiehtova ja supermahtava sellainen, ja hahmojen välinen dynamiikka se mikä aina oli tärkeintä. Jäihän se välillä liikaa taka-alalle, mutta ei ikinä niin paljon että mun kiinnostus olis lopahtanut.

Ana-Lucia kuoli siksi että fanit eivät voineet sietää hahmoa... :D Ei se mitään, olihan se melkoinen tapa tapattaa hahmo! Ooo ja mä taas niin pidin kolmoskauden "book club -käänteestä"! :D The Others are so cool.

Kannattaa ehdottomasti katsoa loputkin kaudet! Vaikka tuo Alexin (totally love him, btw!) video vähän niinkun spoilaakin koko jutun. :D Silti.

PS. Voi Glee. Huoh. Pettynyt mutta ei kovin yllättynyt postaus tulossa lähiaikoina...